Teemme 40 tunnin työviikkoja ja tuntimäärä vaikuttaa vuosi vuodelta
kasvavan. Tuntuu siltä, että mitä kauemmin istuu konttorissa, sitä enemmän ja
nopeammin luullaan saavan aikaan tuloksia. Onko pitkistä työtunneista
kuitenkaan loppujen lopuksi hyötyä?
Vaikka työ olisi kuinka miellyttävää, aina voimat eivät
siihen riitä. Raskaat ja pitkät työpäivät voivat tuntua puuduttavilta ja oman
vapaa-ajan puute taas ahdistavalta. Paineet ja hektinen työelämä voivat
aiheuttaa masennusta ja stressiä. Työterveyslaitoksen mukaan työuupumus,
stressi ja masennus taas usein vaikuttavat negatiivisesti työn laatuun ja sen
nopeuteen. Sen lisäksi ne voivat johtaa muun muassa sairaspoissaoloihin tai
varhaiseläkkeisiin. (Työterveyslaitos.)
Tämän vuoksi minusta on tärkeää pohdiskella työhön kulutetun
ajan oikeaa tarvetta. Varsinkin nyt, kun pitkien työpäivien lisäksi kaupan
aukioloajat ovat vapautuneet ja vuorotyöt lisääntyneet. Jääkö työltä aikaa
nähdä perhettä ja ystäviä? Unohtuuko levon ja sosiaalisen elämän tärkeys
jatkuvasti taloudellistuvassa yhteiskunnassa? Onkin hyvä miettiä, että olisiko
työtuntien muutoksilla mahdollista parantaa työhyvinvointiamme.
Ruotsissa tätä on jo hieman kokeiltu. Itse olen tästä
tempauksesta saanut tietoa uutisista, joista selkeimmäksi tiedon lähteekseni
koin artikkelin ” In Sweden, an Experiment Turns Shorter Workdays Into Bigger
Gains” The New York Timesistä. Kokeilussa työpäiviä siis lyhennettiin
pidentämisen sijaan. Työtunnit laskettiin kahdeksasta tunnista kuuteen, jolloin
ihmisten viikkotunnit vähentyivät 40 tunnista 30 tuntiin. Palkat pysyivät
kuitenkin samana.
Tuloksista selvisi, että työväsymyksen sijaan kokeilussa
olleet työntekijät ovat olleet iloisempia ja tunteneet itsensä energisemmiksi.
Hyvätuulisuus ja voimavarojen kasvu ovat vaikuttaneet myös työntekoon
positiivisesti. Työ on esimerkiksi tehty laadukkaammin ja tehokkaammin, sekä
sairaspoissaolot ovat vähentyneet merkittävästi. Henkilökunnan jaksaminen on
välittynyt myös asiakkaille. Lisäksi sosiaalinen elämä on pysynyt paremmin kasassa,
kun on pystynyt viettämään enemmän aikaa läheisten ihmisten kanssa.
Uutisia selatessa kokeilu näyttää kuitenkin herättäneen
paljon ristiriitaisia ajatuksia. Työtuntien vähentämisen pelätään mm. vaikuttavan
negatiivisesti kilpailukykyyn, jonka vuoksi sitä ei haluta ottaa mielellään
käyttöön.
Minulla on itselläkin kokemusta lyhyempien työviikkojen kokeilemisesta
ja sain nopeasti huomata sen todella auttavan. Ennen opiskelujani tein 40
tunnin työviikkoja, jotka sitten myöhemmin vähensin 32 tuntiin. Työtuntien
vähentäminen näkyi hyvinvoinnissani positiivisesti niin työssä kuin työn
ulkopuolella. Oma jaksamiseni parani huomattavasti ja tunsin itseni
iloisemmaksi. Tällöin aloinkin pohtia, että onko 40 tunnin työviikko juurtunut
liiankin tiukasti yhteiskuntaamme?
Näkisin työtuntien lyhentämisen siis yhtenä mahdollisuutena työhyvinvoinnin
lisäämiseen tai ainakin tunneissa joustamisen, jos tämä vain on mahdollista.
Oman rytminsä mukainen työskentely ja tarpeellisen vapaa-ajan takaaminen olisivat
jo hyviä askelia paremman hyvinvoinnin saavuttamiseksi.
Postauksen otsikko nappasi heti huomioni, sillä lähelle osuu tuo numero 40 vaikka mitään kriisiä en tällä hetkellä itselläni tunnistakaan ;) Inspiroiva kirjoitus ja olen todellakin kanssasi samaa mieltä! Luettuani postauksen jäin pohtimaan, että olenkohan tuttavapiirissäni kuullut kenenkään ylistävän ylipitkiä päiviä ja kalenteria, johon ei mahdu kuin työtä, ei tullut mieleen. Toisaalta ei täyteen buukattu kalenteri aina ole pakon sanelema juttu vaan osa tekee työtään ihan mielellään ylityötunnit paukkuen. Mielestäni selvää on, ettei sellaista tahtia jaksa ikuisesti vaikka kuinka olisi työnimu päällä. Kannatan myös työajan lyhentämistä ja työstä vapautuneiden tuntien käyttämistä itselle merkitykselliseen tekemiseen. On tärkeää myös täyttää oma-aikapankkiansa, tavata ystäviään ja muistaa levätäkin. Levossahan ihminen vahvistuu ja uudistuu. Ihminen ei (vielä?) ole kone, joka automaatiolla jaksaa painaa pitkää päivää, ei vaikka työ itsessään ei tuntuisikaan työltä. Jos ihminen lepää riittävästi ja tuntee olonsa virkeäksi, tuotteliaaksi ja elinvoimaiseksi niin silloin työn tekeminenkin tehostuu ja aikaan saadaan lyhyemmässä ajassa enemmän. Sitä voisi pohtia kilpailukyky sopimuksen sijaan, joten yhteiskunnallisestikin aihe on kiinnostava, etenkin sosiaalipolitiikan ja hyvinvointipolitiikan näkökulmista. Poimin tähän suoran lainauksen Kelan sosiaalipolitikka rajallisella maapallolla-tutkimusraportista:
VastaaPoista”Sosiaalipolitiikan ekologisessa kritiikissä arvostellaan kuitenkin hyvinvointivaltiota siitä, että se keskittyy liikaa palkkatyön edistämiseen muuta hyvinvointia edistävän toiminnan kustannuksella” Tätä olisi syytä pohtia enemmänkin ja nostaa se julkiseen keskusteluun entistä rohkeammin. Miksi usein asetetaan vastakkain hyvinvointi ja palkkatyö? Eikö ne yhdessä olisi paljon toimivampi ratkaisu? Uusi valttikortti työpaikoille voisi ollakin: tule meille töihin, meillä voidaan hyvin.
Terkuin, Kulkija
Hei, ihan mahtava kommentti! Puhut ihan asiaa. Onhan se totta, että jos työtä rakastaa niin voi sitä tehdä muutaman tunnin pidempääkin :) Ehkä pitkät päivät ovatkin rankempia ihmsille, joille se oma työpaikka ei ehkä vastaa unelma-ammattia, mutta on silti sillä hetkellä pakollinen ratkaisu. Tälläisessa tilanteessa olevia ihmisiäkin tunnen. 40 tuntia tuntuu paljolta,jos ei työtään tunne jollain tasolla itselleen merkitykselliseksi. No näissäkin tapauksissa on tietenkin todella tärkeää rohkaista ihmistä etsimään sitä itselleen mieluista ammattia.
VastaaPoista