Älä sano mitä sattuu, kun se sattuu mitä sanot

Voiko työstäkin löytää hauskuuden, jos työkaverit kiusaavat?

Vaikka kuinka pitäisit itsesi terveenä ja pitäisit työstäsi, niin se ei helpota, jos kokee työssään kiusaamista. Olen kuullut tarinoita missä kiusaaminen on edennyt siihen pisteeseen, että se on johtanut masennukseen ja sairaslomiin. Sairaslomalta paluu on vaikea, sillä työhön paluu ahdistaa työkavereiden takia. Kiusaamista voi pahimmassa tapauksessa kokea työnantajalta.

”Työpaikkakiusaaminen ei tarkoita mitä tahansa konfliktia työyhteisössä. Kiusaaminen on järjestelmällistä ja pidempiaikaista sortamista. Kiusaaminen tuntuu kiusaamisen kohteesta ahdistavalta, nöyryyttävältä ja pelottavalta. Työnantajan velvollisuus on puuttua kiusaamiseen.” – Mielenterveysliitto

Toiset ovat herkempiä kuin toiset. Kaikki eivät kiusaamisesta pahastu. Tämä ei pitäisi olla ”lupa” kiusaamiselle. Se, että toinen ei pahoita mieltään tai masennu ei tarkoita sitä, että kiusaamista voisi jatkaa. Kaikilla on sama oikeus olla turvassa kiusaamiselta. Kiusaamista ei pidä koskaan ajatella kiusaajan näkökulmasta:”mä vaan vitsailin, ei siitä voi suuttua”. Toinen loukkaantuu ja toinen ei. Työpaikka on se paikka, missä kaikilla on oikeus olla turvassa ilman, että pitää selittää toiselle miksi loukkaannuit.

Helsingin Kaupunginvaltuuston kokouksessa 30.11.2016 Valtuutettu Tuomo Valokaisen teki aloitteen työpaikkakiusaamiseen puuttumisesta. Tarkoituksena olisi, että kaupunginvaltuusto edellyttäisi Helsingin kaupunkia tutkimaan mahdollisuuksia puuttua kaupungin henkilökunnan kiusaamistapahtumiin rakentavasti, niin että kenenkään ei tarvitsisi kärsiä työ- paikkakiusaamisesta.

Kokouksessa selvisi, että Helsingin kaupungilla on kiusaamiseen nollatoleranssi. Kaupunki on tehnyt jo töitä sen eteen, että työpaikoilla ennaltaehkäistään epäasiallista kohtelua ja työpaikkoja tuetaan kiusaamisen kitkemisessä. Kokouksessa luvattiin, että näin tullaan toimimaan jatkossakin. Tällä tavalla halutaan turvata työntekijöiden turvallinen ja terveellinen työympäristö.

Kaupungin Työhyvinvoinnin toimintaohjelmassa 2014 -17 on asetettu tavoitteeksi, että johto huolehtii siitä, että esimiehet tuntevat epäasiallisen kohtelun Sopua ja sovittelua -toimintamallin ja toimivat sen mukaan. Lisäksi tavoitteeksi asetettiin, että työyhteisöt käsittelevät esimiehen johdolla oppaan vuosittain.

Kyselyt osoittavat, että Helsingin toimintamalli on ollut toimiva. Vuoteen 2013 asti tehtyjen kyselyjen perusteella Helsingin kaupungin työyhteisöt ovat olleet hyvin toimivia. Näihin ei liity työpaikoilla esiintyvät näkemyserot ja ristiriidat. Kunta10-kyselyille koitetaan myös selvittää työpaikoilla tapahtuvaa työ- paikkakiusaamista ja häirintää. Tällä kyselyllä virastot ja liikelaitokset pystyvät seuraamaan säännöllisesti asian kehittymistä.

Kyselyt ja oppaat näyttävät hyvältä, mutta auttavatko ne oikeasti? Tässä olisi tärkeää, että kiusaamisesta voitaisiin puhua avoimesti kaikissa työpisteissä, vaikka kiusaamista ei silminnähden tapahtuisi. Kiusaaminen voi kuitenkin olla sellaista, ettei sitä ulkopuoliset huomaa tai että kiusattu ei edes itse ymmärrä tulleensa kiusatuksi. On siis tärkeää, että kaikki tietävät oikeutensa työpaikalla, jotta voi vaatia itselleen parempaa kohtaamista.

Pöytäkirja 21/2016= http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Paatos/2016/Kanslia_2016-11-30_Kvsto_21_Pk/A79E690D-F03C-C3BA-97BF-58DD4A800009/Valtuutettu_Tuomo_Valokaisen_aloite_tyopaikkakiusa.pdf

Helsingin kaupungin toimintaohje ristiriitojen rakentavaan käsittelyyn ja sovitteluun = http://www.hel.fi/static/kanslia/Julkaisut/Sopua_ja_sovittelua.pdf täältä pääsee lukemaan tarkemmin toiminta- ja etenemistapoja sekä ohjeita, miten epäasiallista kohtelua kokevan, sitä havaitsevan tai siitä syytetyn sekä esimiehen tulee toimia tällaisessa tilanteessa.

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilanteet/ty%C3%B6paikkakiusaaminen-henkist%C3%A4-v%C3%A4kivaltaa

Juokse villi lapsi!

Viime aikoina on suomalaisten kansanterveys noussut iltapäivälehtien otsikoihin tavalla jos toisellakin. Ensin pikkuinen Juuaan kunta ilmoitti käyttävänsä tulevan työajanpidennyksen, 30 minuuttia viikossa, työntekijöiden liikuntaan. Sitten Kuntatyönantajat ilmoitti, että näin ei saa tehdä. Kuntatyöntekijöiden kirjeen mukaan ”Työaikana pidetään ainoastaan työhön käytettyä aikaa sekä aikaa, jonka työntekijä taikka viranhaltija on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Esimerkiksi liikunnan harrastaminen työajalla ei siten ole työajaksi luettavaa aikaa.” 
Niinpä niin. Ruotsissa kokeillaan lyhyempiä työviikkoja, koska tuottavuus ei nouse työajan noustessa, mutta Suomessa kunnalta kielletään työajasta 30 minuutin käyttö liikuntaan. Syyksi kieltoon on nimetty muun muassa se, että kunnat ovat valittaneet työvoimapulaa, jolloin jos jokainen työntekijä tekee 30 minuuttia pidempää vuoroa viikossa, niin silloinhan jokaisen kahdeksankymmenen työntekijän ylimääräinen 30 minuuttia viikossa kasaa jo yhden täysipäiväisen työntekijän työtunnit ilman että ketään tarvitsee palkata.
Ongelmaksi tässä nyt ehkä tietysti voisi ajatella sen, ettei idea toimi noin kuin teoriassa. Laskennallisesti toki saamme yhden täysipäiväisen työntekijän työtunnit kasaan, mutta ainakin itse voin myöntää, että en ole ihan yhtä tuottelias vuoron alussa ja lopussa. Puhumattakaan siitä, että työttömyyttä olisi voitu tässäkin vähentää palkkaamalla kunnalle uusia työntekijöitä. Onhan niille toki maksettava palkkaa, joka tuntuu tässä leikkausinnossa olevan suurin kauhistus. 

Vuonna 2015 uutisoitiin työpaikasta, joka kannusti henkilökuntaa liikkumaan ja urheilemaan, ja siitä sai jopa lisiä palkkaan. Siinä missä monet yritykset tarjoavat liikuntaseteleitä, Pekkaniska maksoi kuntobonusta, ja siihen pääsi osalliseksi kaikki yrityksen työntekijät. Rahaa sai lenkkeilystä, työmatkapyöräilystä ja virallisiin urheilukilpailuihin osallistumisesta.  ”Terveenä päästään eläkkeelle, työporukka voi hyvin, kunto säilyy ja työteho paranee”, Pekkaniskan työnjohtaja Markku Jänbäck kommentoi Ylen jutussa. Jutussa kerrotaan, kuinka työntekijät voivat lähteä juoksulenkille myös työajalla. No onko liikunnasta ollut muuta hyötyä kuin kunnon nousu? On, jos uskomme jutussa haastateltua palkanlaskijaa Kaisa Boijer-Spoofia. ”Se on tosi hyvä asia. Päivittäiset juoksulenkit ovat olleet erityisen hyviä. Siinä on ollut se hyvä puoli, että kun on juostu porukassa, niin on tutustuttu toisiimme.”
Vuonna 2015 julkaistussa jutussa todetaan, että ”Liikuntasuorituksista maksaminen ei ole työpaikoilla vielä kovin yleistä.” No ei ole ei, kun kunta kieltää työaikana liikkumisen.  

Rahakannustin on yksi vaihtoehto, valtakunnallisessa yrityksille suunnatussa Liike elämään -hankkeen projektipäällikkö Ahti Romo kertoo. ”Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa. Yrityksen pitää kuitenkin tarkkaan miettiä, onko se tasapuolinen kaikille työntekijöille. Ja rahakorvaus ei ole ainoa oikea tapa kannustaa työntekijöitä.”

Myös Konsertti- ja kongressikeskus Tampere-talo osallistui Liike elämään -kampanjaan. He pyrkivät lisäämään liikkumista sekä työpaikalla että vapaa-ajallakin. Tampere-talo tarjoaa työntekijöilleen muun muassa taukoliikuntaa ja liikuntaseteleitä.

Ahti Romo kommentoi kilpailukykyä ja työntekijöiden tuottavuutta seuraavasti: ”Jos mietitään nuoria työpaikkaa etsiviä ammattilaisia, niin varmasti on kilpailuetu, jos työnantaja voi kertoa minkälaisilla toimenpiteillä työntekijöistä pidetään huolta. Onhan hyvinvoiva työntekijä kilpailuetu. Hän tekee paljon parempaa tulostakin, kun on virtaa tehdä töitä.”

Kuitenkaan Liike elämään - kampanjassa ei ketään pakoteta liikkumaan. Saa itse päättää lähteekö mukaan, ja hyvä niin!

Kuin tilauksesta eilen uutisotsikoihin loikkasi, tai tässä tapauksessa pikemminkin kyykistyi uuden kuntotestin tulokset. 5- ja 8- luokkalaisten nuorten selän suoristamista, kyykistymistä ja havaintomotoriikkaa testattiin, ja niissä oli otsikoiden, varsin raflaavien sellaisten, mukaan vaikeuksia. Joka viides 5-luokkalainen pojista ja joka neljäs 8-luokkalainen pojista ei saanut ojennettua selkää täysin suoraksi lattialla istuessaan. Myös kyykkyyn meneminen oli hankalaa erityisesti pojille. Tytöillä tilanne oli hiukan parempi.

Kyse on siis Move!-mittauksen tuloksista. Mittaus on valtakunnallinen oppilaiden fyysistä toimintakykyä mittaava testi. Testissä mitataan muun muassa kestävyyttä, liikkuvuutta, nopeutta, voimaa ja taitavuutta.

”Tulokset näyttävät sen, mitä liikunnanopettajat ja kouluterveydenhuollon ammattilaiset kentällä ovat jo pitkään nähneet. Istuva elämäntapa on tullut arkeen. Tulokset kyykistymisessä ja selän ojennuksessa kertovat todella paljon ja varsin karua kieltä nykypäivän tilanteesta”, Opetusneuvos Matti Pietilä opetushallituksesta kommentoi tilannetta. Lehtien keskustelupalstoilla puhutaan pullamössösukupolvesta, uusavuttomista lapsista jotka istuvat vain koneella. Onneksi ei testattu aikuisten liikuntakykyä, tai voisi olla ääni toinen. On myös syytä ottaa huomioon, että Move! -mittaus tehtiin ensimmäistä kertaa, joten mittaus ei esimerkiksi kaikissa kouluissa välttämättä onnistunut. Kuitenkin jutussa puhutaan varsin selkeästi siitä, että ”liikkua pitäisi enemmän ja monipuolisemmin”, tarkoittaen muutakin kuin urheiluseuran kallista harrastusta. Ulkona oleminen ja pelailu ovat tärkeitä nuorten peruskunnon kannalta.

Liikunta ja fyysinen terveys on erittäin tärkeää meidän kaikkien hyvinvoinnin kannalta. Siinä missä nuorten liikkumattomuus otetaan uhkana, aikuisten liikkumattomuus usein mielellään laitetaan ihmisen omaksi valinnaksi eikä siihen sovi puuttua. Mutta miksei aikuisille tulisi tarjota mahdollisuuksia ja kannustusta terveempään elämään? Jos työikiä halutaan pidentää, on meidän oltava fyysisesti ja psyykkisesti hyvässä kunnossa. Opiskelin joitain vuosia sitten koulussa, jossa noin viimeinen puoli vuotta aloitimme päivämme opettajan vetämällä joogalla. En muista, että olisin koskaan voinut niin hyvin, eikä se vienyt kuin vartin tai puoli tuntia aamuista. Soisinkin, että kouluissa kaikilla tasoilla olisi tarjolla oppilailleen sopivaa liikuntaa, oli kyse sitten joogasta, sählystä, tanssista tai vaikka pihaleikeistä, kaikki liikkuminen piristää mieltä ja kehoa.


Lähteet:

http://yle.fi/uutiset/3-7822044

http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000001948072.html

http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612152200040655_uu.shtml

Vielä virtaa!

Ammatti. Työ. Ura. Mitä näistä sanoista tulee mieleen?

Pallo jalassa...orjana raatamista...pakkopullaa...

No jokaisella on joskus sellainen päivä, kun työn tekeminen ei ihan nappaa. Kun suunniteltu lomareissu ei onnistu hankalien työvuorojen takia tai kun työkaveri jää sairaslomalle ja työmäärä tuplaantuu. Mutta oikeasti työ on myös valtava hyvinvoinnin lähde, joka täyttää elämää ja antaa sille ehkä jopa osaltaan merkitystä.

Työstä pois jääminen jättää arkeen ison aukon täytettäväksi ja saattaa johtaa jopa identiteettikriisiin, jopa masennukseen.

Työkyvyn menettämisen ei kuitenkaan tarvitsisi johtaa ennenaikaiseen eläköitymiseen. Yle uutisoi viime kuun lopussa, että esimerkiksi Oulussa työkyvyttömyyseläkkeen sijaan työntekijälle yritetään räätälöidä uudenlainen työnkuva, jossa voimavarat riittävät oli ongelmia sitten tuki- ja liikuntaelinten sairauksien kanssa tai mielenterveydessä.

Oulussa on jo muutaman vuoden ajan työskennellyt neljä työkykykoordinaattoria, jotka tekevät yhteistyötä työterveyslääkärin, esimiesten, Kelan ja kuntien eläkevakuutuksen kanssa. Ennenaikainen eläköityminen tulee kunnille kalliiksi ja kun kulut ovat miljardien luokkaa on motivaatio ratkaisujen löytämiseksi luonnollisesti korkea. Usein työntekijän uusi tehtävä löytyy työkokeilun kautta.

Näin työntekijällä on mahdollisuus kerryttää eläkettään pidempään ja saada työstään sen tarjoamat edut. Kaikki hyötyvät, kun myös työelämä ja kansantalous saavat kokeneen työpanoksen ja pidemmät urat.

Tätä mahdollisuutta toivoisi kaikkiin kuntiin ja kaupunkeihin kautta Suomen. Uusi työntekijä ei aina ole työnantajalle parempi vaihtoehto, vaikka se ehkä toisinaan näyttäytyisi helpompana tienä. Uusi työntekijä vaatii kuitenkin aina perusteellisen perehdyttämisen eikä työnantajan arvoihin sitoutuminen ole itsestään selvyys. Vanhaa työntekijää tulisi arvostaa sairaudenkin hetkellä - erityisesti silloin, kun intoa ja omistautuneisuutta työlle edelleen löytyy hankaloituneesta elämäntilanteesta huolimatta.

Lähde: http://yle.fi/uutiset/3-9317218
Kuva: poikaystävän ottama ;)