Älä sano mitä sattuu, kun se sattuu mitä sanot

Voiko työstäkin löytää hauskuuden, jos työkaverit kiusaavat?

Vaikka kuinka pitäisit itsesi terveenä ja pitäisit työstäsi, niin se ei helpota, jos kokee työssään kiusaamista. Olen kuullut tarinoita missä kiusaaminen on edennyt siihen pisteeseen, että se on johtanut masennukseen ja sairaslomiin. Sairaslomalta paluu on vaikea, sillä työhön paluu ahdistaa työkavereiden takia. Kiusaamista voi pahimmassa tapauksessa kokea työnantajalta.

”Työpaikkakiusaaminen ei tarkoita mitä tahansa konfliktia työyhteisössä. Kiusaaminen on järjestelmällistä ja pidempiaikaista sortamista. Kiusaaminen tuntuu kiusaamisen kohteesta ahdistavalta, nöyryyttävältä ja pelottavalta. Työnantajan velvollisuus on puuttua kiusaamiseen.” – Mielenterveysliitto

Toiset ovat herkempiä kuin toiset. Kaikki eivät kiusaamisesta pahastu. Tämä ei pitäisi olla ”lupa” kiusaamiselle. Se, että toinen ei pahoita mieltään tai masennu ei tarkoita sitä, että kiusaamista voisi jatkaa. Kaikilla on sama oikeus olla turvassa kiusaamiselta. Kiusaamista ei pidä koskaan ajatella kiusaajan näkökulmasta:”mä vaan vitsailin, ei siitä voi suuttua”. Toinen loukkaantuu ja toinen ei. Työpaikka on se paikka, missä kaikilla on oikeus olla turvassa ilman, että pitää selittää toiselle miksi loukkaannuit.

Helsingin Kaupunginvaltuuston kokouksessa 30.11.2016 Valtuutettu Tuomo Valokaisen teki aloitteen työpaikkakiusaamiseen puuttumisesta. Tarkoituksena olisi, että kaupunginvaltuusto edellyttäisi Helsingin kaupunkia tutkimaan mahdollisuuksia puuttua kaupungin henkilökunnan kiusaamistapahtumiin rakentavasti, niin että kenenkään ei tarvitsisi kärsiä työ- paikkakiusaamisesta.

Kokouksessa selvisi, että Helsingin kaupungilla on kiusaamiseen nollatoleranssi. Kaupunki on tehnyt jo töitä sen eteen, että työpaikoilla ennaltaehkäistään epäasiallista kohtelua ja työpaikkoja tuetaan kiusaamisen kitkemisessä. Kokouksessa luvattiin, että näin tullaan toimimaan jatkossakin. Tällä tavalla halutaan turvata työntekijöiden turvallinen ja terveellinen työympäristö.

Kaupungin Työhyvinvoinnin toimintaohjelmassa 2014 -17 on asetettu tavoitteeksi, että johto huolehtii siitä, että esimiehet tuntevat epäasiallisen kohtelun Sopua ja sovittelua -toimintamallin ja toimivat sen mukaan. Lisäksi tavoitteeksi asetettiin, että työyhteisöt käsittelevät esimiehen johdolla oppaan vuosittain.

Kyselyt osoittavat, että Helsingin toimintamalli on ollut toimiva. Vuoteen 2013 asti tehtyjen kyselyjen perusteella Helsingin kaupungin työyhteisöt ovat olleet hyvin toimivia. Näihin ei liity työpaikoilla esiintyvät näkemyserot ja ristiriidat. Kunta10-kyselyille koitetaan myös selvittää työpaikoilla tapahtuvaa työ- paikkakiusaamista ja häirintää. Tällä kyselyllä virastot ja liikelaitokset pystyvät seuraamaan säännöllisesti asian kehittymistä.

Kyselyt ja oppaat näyttävät hyvältä, mutta auttavatko ne oikeasti? Tässä olisi tärkeää, että kiusaamisesta voitaisiin puhua avoimesti kaikissa työpisteissä, vaikka kiusaamista ei silminnähden tapahtuisi. Kiusaaminen voi kuitenkin olla sellaista, ettei sitä ulkopuoliset huomaa tai että kiusattu ei edes itse ymmärrä tulleensa kiusatuksi. On siis tärkeää, että kaikki tietävät oikeutensa työpaikalla, jotta voi vaatia itselleen parempaa kohtaamista.

Pöytäkirja 21/2016= http://www.hel.fi/static/public/hela/Kaupunginvaltuusto/Suomi/Paatos/2016/Kanslia_2016-11-30_Kvsto_21_Pk/A79E690D-F03C-C3BA-97BF-58DD4A800009/Valtuutettu_Tuomo_Valokaisen_aloite_tyopaikkakiusa.pdf

Helsingin kaupungin toimintaohje ristiriitojen rakentavaan käsittelyyn ja sovitteluun = http://www.hel.fi/static/kanslia/Julkaisut/Sopua_ja_sovittelua.pdf täältä pääsee lukemaan tarkemmin toiminta- ja etenemistapoja sekä ohjeita, miten epäasiallista kohtelua kokevan, sitä havaitsevan tai siitä syytetyn sekä esimiehen tulee toimia tällaisessa tilanteessa.

http://www.mielenterveysseura.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-el%C3%A4m%C3%A4ntilanteet/ty%C3%B6paikkakiusaaminen-henkist%C3%A4-v%C3%A4kivaltaa

Juokse villi lapsi!

Viime aikoina on suomalaisten kansanterveys noussut iltapäivälehtien otsikoihin tavalla jos toisellakin. Ensin pikkuinen Juuaan kunta ilmoitti käyttävänsä tulevan työajanpidennyksen, 30 minuuttia viikossa, työntekijöiden liikuntaan. Sitten Kuntatyönantajat ilmoitti, että näin ei saa tehdä. Kuntatyöntekijöiden kirjeen mukaan ”Työaikana pidetään ainoastaan työhön käytettyä aikaa sekä aikaa, jonka työntekijä taikka viranhaltija on velvollinen olemaan työpaikalla työnantajan käytettävissä. Esimerkiksi liikunnan harrastaminen työajalla ei siten ole työajaksi luettavaa aikaa.” 
Niinpä niin. Ruotsissa kokeillaan lyhyempiä työviikkoja, koska tuottavuus ei nouse työajan noustessa, mutta Suomessa kunnalta kielletään työajasta 30 minuutin käyttö liikuntaan. Syyksi kieltoon on nimetty muun muassa se, että kunnat ovat valittaneet työvoimapulaa, jolloin jos jokainen työntekijä tekee 30 minuuttia pidempää vuoroa viikossa, niin silloinhan jokaisen kahdeksankymmenen työntekijän ylimääräinen 30 minuuttia viikossa kasaa jo yhden täysipäiväisen työntekijän työtunnit ilman että ketään tarvitsee palkata.
Ongelmaksi tässä nyt ehkä tietysti voisi ajatella sen, ettei idea toimi noin kuin teoriassa. Laskennallisesti toki saamme yhden täysipäiväisen työntekijän työtunnit kasaan, mutta ainakin itse voin myöntää, että en ole ihan yhtä tuottelias vuoron alussa ja lopussa. Puhumattakaan siitä, että työttömyyttä olisi voitu tässäkin vähentää palkkaamalla kunnalle uusia työntekijöitä. Onhan niille toki maksettava palkkaa, joka tuntuu tässä leikkausinnossa olevan suurin kauhistus. 

Vuonna 2015 uutisoitiin työpaikasta, joka kannusti henkilökuntaa liikkumaan ja urheilemaan, ja siitä sai jopa lisiä palkkaan. Siinä missä monet yritykset tarjoavat liikuntaseteleitä, Pekkaniska maksoi kuntobonusta, ja siihen pääsi osalliseksi kaikki yrityksen työntekijät. Rahaa sai lenkkeilystä, työmatkapyöräilystä ja virallisiin urheilukilpailuihin osallistumisesta.  ”Terveenä päästään eläkkeelle, työporukka voi hyvin, kunto säilyy ja työteho paranee”, Pekkaniskan työnjohtaja Markku Jänbäck kommentoi Ylen jutussa. Jutussa kerrotaan, kuinka työntekijät voivat lähteä juoksulenkille myös työajalla. No onko liikunnasta ollut muuta hyötyä kuin kunnon nousu? On, jos uskomme jutussa haastateltua palkanlaskijaa Kaisa Boijer-Spoofia. ”Se on tosi hyvä asia. Päivittäiset juoksulenkit ovat olleet erityisen hyviä. Siinä on ollut se hyvä puoli, että kun on juostu porukassa, niin on tutustuttu toisiimme.”
Vuonna 2015 julkaistussa jutussa todetaan, että ”Liikuntasuorituksista maksaminen ei ole työpaikoilla vielä kovin yleistä.” No ei ole ei, kun kunta kieltää työaikana liikkumisen.  

Rahakannustin on yksi vaihtoehto, valtakunnallisessa yrityksille suunnatussa Liike elämään -hankkeen projektipäällikkö Ahti Romo kertoo. ”Ei ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa. Yrityksen pitää kuitenkin tarkkaan miettiä, onko se tasapuolinen kaikille työntekijöille. Ja rahakorvaus ei ole ainoa oikea tapa kannustaa työntekijöitä.”

Myös Konsertti- ja kongressikeskus Tampere-talo osallistui Liike elämään -kampanjaan. He pyrkivät lisäämään liikkumista sekä työpaikalla että vapaa-ajallakin. Tampere-talo tarjoaa työntekijöilleen muun muassa taukoliikuntaa ja liikuntaseteleitä.

Ahti Romo kommentoi kilpailukykyä ja työntekijöiden tuottavuutta seuraavasti: ”Jos mietitään nuoria työpaikkaa etsiviä ammattilaisia, niin varmasti on kilpailuetu, jos työnantaja voi kertoa minkälaisilla toimenpiteillä työntekijöistä pidetään huolta. Onhan hyvinvoiva työntekijä kilpailuetu. Hän tekee paljon parempaa tulostakin, kun on virtaa tehdä töitä.”

Kuitenkaan Liike elämään - kampanjassa ei ketään pakoteta liikkumaan. Saa itse päättää lähteekö mukaan, ja hyvä niin!

Kuin tilauksesta eilen uutisotsikoihin loikkasi, tai tässä tapauksessa pikemminkin kyykistyi uuden kuntotestin tulokset. 5- ja 8- luokkalaisten nuorten selän suoristamista, kyykistymistä ja havaintomotoriikkaa testattiin, ja niissä oli otsikoiden, varsin raflaavien sellaisten, mukaan vaikeuksia. Joka viides 5-luokkalainen pojista ja joka neljäs 8-luokkalainen pojista ei saanut ojennettua selkää täysin suoraksi lattialla istuessaan. Myös kyykkyyn meneminen oli hankalaa erityisesti pojille. Tytöillä tilanne oli hiukan parempi.

Kyse on siis Move!-mittauksen tuloksista. Mittaus on valtakunnallinen oppilaiden fyysistä toimintakykyä mittaava testi. Testissä mitataan muun muassa kestävyyttä, liikkuvuutta, nopeutta, voimaa ja taitavuutta.

”Tulokset näyttävät sen, mitä liikunnanopettajat ja kouluterveydenhuollon ammattilaiset kentällä ovat jo pitkään nähneet. Istuva elämäntapa on tullut arkeen. Tulokset kyykistymisessä ja selän ojennuksessa kertovat todella paljon ja varsin karua kieltä nykypäivän tilanteesta”, Opetusneuvos Matti Pietilä opetushallituksesta kommentoi tilannetta. Lehtien keskustelupalstoilla puhutaan pullamössösukupolvesta, uusavuttomista lapsista jotka istuvat vain koneella. Onneksi ei testattu aikuisten liikuntakykyä, tai voisi olla ääni toinen. On myös syytä ottaa huomioon, että Move! -mittaus tehtiin ensimmäistä kertaa, joten mittaus ei esimerkiksi kaikissa kouluissa välttämättä onnistunut. Kuitenkin jutussa puhutaan varsin selkeästi siitä, että ”liikkua pitäisi enemmän ja monipuolisemmin”, tarkoittaen muutakin kuin urheiluseuran kallista harrastusta. Ulkona oleminen ja pelailu ovat tärkeitä nuorten peruskunnon kannalta.

Liikunta ja fyysinen terveys on erittäin tärkeää meidän kaikkien hyvinvoinnin kannalta. Siinä missä nuorten liikkumattomuus otetaan uhkana, aikuisten liikkumattomuus usein mielellään laitetaan ihmisen omaksi valinnaksi eikä siihen sovi puuttua. Mutta miksei aikuisille tulisi tarjota mahdollisuuksia ja kannustusta terveempään elämään? Jos työikiä halutaan pidentää, on meidän oltava fyysisesti ja psyykkisesti hyvässä kunnossa. Opiskelin joitain vuosia sitten koulussa, jossa noin viimeinen puoli vuotta aloitimme päivämme opettajan vetämällä joogalla. En muista, että olisin koskaan voinut niin hyvin, eikä se vienyt kuin vartin tai puoli tuntia aamuista. Soisinkin, että kouluissa kaikilla tasoilla olisi tarjolla oppilailleen sopivaa liikuntaa, oli kyse sitten joogasta, sählystä, tanssista tai vaikka pihaleikeistä, kaikki liikkuminen piristää mieltä ja kehoa.


Lähteet:

http://yle.fi/uutiset/3-7822044

http://www.iltasanomat.fi/taloussanomat/art-2000001948072.html

http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612152200040655_uu.shtml

Vielä virtaa!

Ammatti. Työ. Ura. Mitä näistä sanoista tulee mieleen?

Pallo jalassa...orjana raatamista...pakkopullaa...

No jokaisella on joskus sellainen päivä, kun työn tekeminen ei ihan nappaa. Kun suunniteltu lomareissu ei onnistu hankalien työvuorojen takia tai kun työkaveri jää sairaslomalle ja työmäärä tuplaantuu. Mutta oikeasti työ on myös valtava hyvinvoinnin lähde, joka täyttää elämää ja antaa sille ehkä jopa osaltaan merkitystä.

Työstä pois jääminen jättää arkeen ison aukon täytettäväksi ja saattaa johtaa jopa identiteettikriisiin, jopa masennukseen.

Työkyvyn menettämisen ei kuitenkaan tarvitsisi johtaa ennenaikaiseen eläköitymiseen. Yle uutisoi viime kuun lopussa, että esimerkiksi Oulussa työkyvyttömyyseläkkeen sijaan työntekijälle yritetään räätälöidä uudenlainen työnkuva, jossa voimavarat riittävät oli ongelmia sitten tuki- ja liikuntaelinten sairauksien kanssa tai mielenterveydessä.

Oulussa on jo muutaman vuoden ajan työskennellyt neljä työkykykoordinaattoria, jotka tekevät yhteistyötä työterveyslääkärin, esimiesten, Kelan ja kuntien eläkevakuutuksen kanssa. Ennenaikainen eläköityminen tulee kunnille kalliiksi ja kun kulut ovat miljardien luokkaa on motivaatio ratkaisujen löytämiseksi luonnollisesti korkea. Usein työntekijän uusi tehtävä löytyy työkokeilun kautta.

Näin työntekijällä on mahdollisuus kerryttää eläkettään pidempään ja saada työstään sen tarjoamat edut. Kaikki hyötyvät, kun myös työelämä ja kansantalous saavat kokeneen työpanoksen ja pidemmät urat.

Tätä mahdollisuutta toivoisi kaikkiin kuntiin ja kaupunkeihin kautta Suomen. Uusi työntekijä ei aina ole työnantajalle parempi vaihtoehto, vaikka se ehkä toisinaan näyttäytyisi helpompana tienä. Uusi työntekijä vaatii kuitenkin aina perusteellisen perehdyttämisen eikä työnantajan arvoihin sitoutuminen ole itsestään selvyys. Vanhaa työntekijää tulisi arvostaa sairaudenkin hetkellä - erityisesti silloin, kun intoa ja omistautuneisuutta työlle edelleen löytyy hankaloituneesta elämäntilanteesta huolimatta.

Lähde: http://yle.fi/uutiset/3-9317218
Kuva: poikaystävän ottama ;)

Neljänkympin kriisi

Teemme 40 tunnin työviikkoja ja tuntimäärä vaikuttaa vuosi vuodelta kasvavan. Tuntuu siltä, että mitä kauemmin istuu konttorissa, sitä enemmän ja nopeammin luullaan saavan aikaan tuloksia. Onko pitkistä työtunneista kuitenkaan loppujen lopuksi hyötyä?

Vaikka työ olisi kuinka miellyttävää, aina voimat eivät siihen riitä. Raskaat ja pitkät työpäivät voivat tuntua puuduttavilta ja oman vapaa-ajan puute taas ahdistavalta. Paineet ja hektinen työelämä voivat aiheuttaa masennusta ja stressiä. Työterveyslaitoksen mukaan työuupumus, stressi ja masennus taas usein vaikuttavat negatiivisesti työn laatuun ja sen nopeuteen. Sen lisäksi ne voivat johtaa muun muassa sairaspoissaoloihin tai varhaiseläkkeisiin. (Työterveyslaitos.)

Tämän vuoksi minusta on tärkeää pohdiskella työhön kulutetun ajan oikeaa tarvetta. Varsinkin nyt, kun pitkien työpäivien lisäksi kaupan aukioloajat ovat vapautuneet ja vuorotyöt lisääntyneet. Jääkö työltä aikaa nähdä perhettä ja ystäviä? Unohtuuko levon ja sosiaalisen elämän tärkeys jatkuvasti taloudellistuvassa yhteiskunnassa? Onkin hyvä miettiä, että olisiko työtuntien muutoksilla mahdollista parantaa työhyvinvointiamme.

Ruotsissa tätä on jo hieman kokeiltu. Itse olen tästä tempauksesta saanut tietoa uutisista, joista selkeimmäksi tiedon lähteekseni koin artikkelin ” In Sweden, an Experiment Turns Shorter Workdays Into Bigger Gains” The New York Timesistä. Kokeilussa työpäiviä siis lyhennettiin pidentämisen sijaan. Työtunnit laskettiin kahdeksasta tunnista kuuteen, jolloin ihmisten viikkotunnit vähentyivät 40 tunnista 30 tuntiin. Palkat pysyivät kuitenkin samana.

Tuloksista selvisi, että työväsymyksen sijaan kokeilussa olleet työntekijät ovat olleet iloisempia ja tunteneet itsensä energisemmiksi. Hyvätuulisuus ja voimavarojen kasvu ovat vaikuttaneet myös työntekoon positiivisesti. Työ on esimerkiksi tehty laadukkaammin ja tehokkaammin, sekä sairaspoissaolot ovat vähentyneet merkittävästi. Henkilökunnan jaksaminen on välittynyt myös asiakkaille. Lisäksi sosiaalinen elämä on pysynyt paremmin kasassa, kun on pystynyt viettämään enemmän aikaa läheisten ihmisten kanssa.

Uutisia selatessa kokeilu näyttää kuitenkin herättäneen paljon ristiriitaisia ajatuksia. Työtuntien vähentämisen pelätään mm. vaikuttavan negatiivisesti kilpailukykyyn, jonka vuoksi sitä ei haluta ottaa mielellään käyttöön.

Minulla on itselläkin kokemusta lyhyempien työviikkojen kokeilemisesta ja sain nopeasti huomata sen todella auttavan. Ennen opiskelujani tein 40 tunnin työviikkoja, jotka sitten myöhemmin vähensin 32 tuntiin. Työtuntien vähentäminen näkyi hyvinvoinnissani positiivisesti niin työssä kuin työn ulkopuolella. Oma jaksamiseni parani huomattavasti ja tunsin itseni iloisemmaksi. Tällöin aloinkin pohtia, että onko 40 tunnin työviikko juurtunut liiankin tiukasti yhteiskuntaamme?   

Näkisin työtuntien lyhentämisen siis yhtenä mahdollisuutena työhyvinvoinnin lisäämiseen tai ainakin tunneissa joustamisen, jos tämä vain on mahdollista. Oman rytminsä mukainen työskentely ja tarpeellisen vapaa-ajan takaaminen olisivat jo hyviä askelia paremman hyvinvoinnin saavuttamiseksi.

 

http://www.nytimes.com/2016/05/21/business/international/in-sweden-an-experiment-turns-shorter-workdays-into-bigger-gains.html?_r=2

http://www.ttl.fi/fi/tyohyvinvointi/tyouupumus/sivut/default.aspx

Työsuojeluviranomainen suojelee sinua kaikelta mitä ikinä keksitkin pelätä

Minä nukun ja syön hyvin, lenkkeilen ja olen terve. Silti tuntuu, että työssä ei jaksa. Jospa se ei johdukaan minusta? Jospa työpaikallani on ongelmakohtia joihin ei ole vielä puututtu. Minä olen nyt yrittänyt vaikuttaa omaan jaksamiseen, nyt on työpaikan vuoro.

Kunnolliset työolosuhteet, työssä tarvittava osaaminen ja mielekäs työ ovat perusedellytyksiä työssä jaksamiselle. Jotta työolosuhteet voivat olla kunnollisia, niin silloin työpaikan pitää olla turvallinen, jossa työolosuhteet ovat kunnossa, työn määrä on sopiva ja työn järjestelyt ovat kunnossa.

Elämme muutosten aikaan. Koko ajan tulee uusia lakimuutoksia, säädöksiä enkä halua edes aloittaa Sotesta. On perusteltua, että työntekijä haluaa kehittää itseään. On tärkeää, että työssä on mahdollisuus oppia uutta ja siihen kannustetaan. Työnteko mielestäni pysyy mielekkäänä, kun työ muuttuu ja tulee erilaisia uusia tehtäviä. Kukapa meistä jaksaisi samaa työtä vuodesta vuoteen ilman mahdollisuutta kehittää toimintaa? En minä ainakaan. Ja uuden tilanteen tullessa vastaan on työntekijälle ja työnantajalle hyväksi, että työntekijällä on mahdollisuus päästä luennolle tai kurssille päivittämään taitojaan.

Opiskelua eli itsensä kehittämistä

Ihmiset kokevat työn mielekkääksi eri syistä. Toiselle työkaverit ovat tärkeitä ja toiselle riittää, että palkkaa tulee ja paljon. Voisin kuitenkin rohkeasti epäille, että moni haluaa arvostusta tekemästään työstä. Epäoikeudenmukainen esimiestyö ja se ettei sinuun luoteta työpaikalla myrkyttävät työn mielekkyyttä. Mielekkyyttä työpaikalla voi tukea toimivat henkilösuhteet ja vuorovaikutus. Ja siis en sano, ettei palkitseva työ olisi pahitteeksi.

Edelliseen tekstiin palaten täytyy sanoa, ettei ihminen ole työmuurahainen jonka tarvitsee saada huipputuloksia työstä ja tienata työnantajalle paljon rahaa. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen, ja aina ei tarvitse jaksaa. Kaikki me väsymme joskus. Omassa yksityiselämässä sattuu ja tapahtuu ja se voi vaikuttaa työhön. Eiköhän se työpaikka pysy pystyssä, vaikka ei antaisi sitä 110% joka päivä.

Joskus ei vaan jaksa

Jos et enää jaksa, niin on tärkeä pohtia mistä se voisi johtua. Jos kyseessä on työhön liittyvästä asiasta, niin se tulee ottaa puheeksi. Työpaikalle ei voi tapahtua muutosta, jos ongelma kohtia ei tuoda esille. Sairauspoissaolot eivät korjaa työssä olevia ongelmia, vaan ne pitää käsitellä. Kehityskeskusteluissa voi nostaa työn tekemistä häiritsevät asiat esille, jos asioista ei ole aikaisemmin kerennyt esimiehen kanssa keskustella. 

Työsuojeluvaltuutettu voi toimia tukihenkilönä asioiden käsittelyssä ja eteenpäinviemisessä.

Meillä on oikeus tuntea olomme turvalliseksi työssä. Sitä varten on työsuojelu. Työsuojelua valvoo laki työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta. Lain tarkoituksena on varmistaa työsuojelua koskevien säännösten noudattaminen sekä parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työsuojelun viranomaisvalvonnan sekä työnantajan ja työntekijöiden yhteistoiminnan avulla. Työsuojelu on toimimista työhyvinvoinnin edistämiseksi. Työsuojeluvaltuutettu ja muut henkilöstön edustajat toimivat asiantuntijoina ja työnantajan apuna työolojen parantamisessa. Työnantajalla on vastuu turvallisuudesta ja työhyvinvoinnista ja meillä omasta toiminnastaan ja ohjeiden noudattamisesta.

http://www.jhl.fi/portal/fi/tyoelama/tyosuojelu/

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060044

http://www.jhl.fi/portal/fi/tyoelama/tyossa_jaksaminen/