Työuupumus
eli burnout on pitkittyneestä työstressistä kehittyvä häiriötila. Väsymys,
kyynistynyt asenne työtä kohtaan ja heikentynyt ammatillinen itsetunto ovat sen
ilmenemismuotoja. Työuupumus ei itsessään ole sairaus, mutta se kasvattaa
riskiä sairastua mm. masennukseen, unihäiriöihin, päihdehäiriöihin tai
stressiperäisiin somaattisiin sairauksiin. Se myös kasvattaa työkyvyttömyyden
riskiä. Työuupumuksen määrä vaihtelee työelämän yleisen tilanteen mukana, mutta
vuonna 2011 vakavasti kärsi miehistä 2 % ja naisista 3 %, lievästi
miehistä työuupumusta koki 23 % ja naisista 24 %. Näin siis Suomessa
työssäkäyvillä ihmisillä.
Erityispiirteitä
tai ”oireita” on uupumusasteinen väsymys, kyynistynyt asenne työhön ja
alentunut ammatillinen itsetunto sekä runsaasti yleisiä stressioireita. Myös
työyhteisöstä eristäytymistä voi ilmentyä. Kyseessä on siis pysyvä olotila. Väsymys ei
hellitä vapaa-aikana normaalilla levolla eikä liity työn yksittäisiin kuormitushuippuihin.
Työuupumus on pitkittynyt olotila, eikä sitä tule sekoittaa stressiin.
Työuupumukselle ei kuitenkaan ole olemassa yksiselitteistä määritelmää tai
raja-arvoja. Suomessa vakavalla työuupumuksella tarkoitetaan oireilua
keskimäärin viikoittain tai useammin ja lievällä tarkoitetaan oireilua
keskimäärin kuukausittain.
Työuupumus ei
tule yhtäkkiä, vaan ongelmia työntekijän, työn ja työyhteisön välillä on
jatkunut pitkään. Ongelmia syntyy yleensä motivoituneen työntekijän ja
hyvinvoinnin kannalta epäedullisten työolosuhteiden välisestä ristiriidasta.
Jos ristiriita pitkittyy, kehittyy työuupumus. Työuupumusta voidaan ehkäistä työolosuhteiden
säännöllisellä arvioimisella ja kehittämisellä. Usein huono johtajuus on
työyhteisön ongelmien taustalla, ja sitä tulisikin yrittää tarkastella
objektiivisesti. Varhainen tuki on tärkeää. Myös työntekijän on muistettava
pitää huoli työajoista ja levosta ja jos kokee uupuvansa, olisi asiasta hyvä
puhua.
Lähteet:
Hyvä teksti ja vaikea aihe! Tärkeää tunnistaa ihan kaikille, mutta erityisesti omalla tulevalla sosiaalialalla, jossa kuormitusta riittää. Työpaikoilla tulisi olla avoin ilmapiiri, niin että ongelmasta uskaltaa kertoa ennen kuin se kasaantuu. Työidentiteetti voi olla myös niin vahva, että menestymisen paineet ovat liian kovat. Irtisanoduksi tullessa koko elämältä lähtee pohja. Siksi olisi tärkeää, että elämän osa-alueet olisivat tasapainossa.
VastaaPoistaOlet ihan oikeassa. Työpaikoilla pitäisi olla mahdollisuus puhua alkavista ongelmista heti, jotta apua olisi mahdollista saada ennenkuin tilanne karkaa käsistä. Valitettavan usein juuri ammatissaan auttajan roolissa toimivan on kaikkein vaikeinta olla autettavana.
PoistaErittäin hienoa, että työuupumus otetaan esille puhuttaessa yleisemmin työhyvinvoinnista. Jos sanallisesti ajatellaan, työhyvinvointi voisi olla vastakohta työuupumukselle. Mikäli työpaikalla resursoidaan riittävästi ja oikealla tavalla työhyvinvointiin, vältytään työuupumukselta ja sen aiheuttamilta ongelmilta. Yritykset ja työantajat pääsääntöisesti tietävät tämän asian varsin hyvin. Työhyvinvointiin resursoidaan ja käytetään rahaa isoissa yrityksissä varsin paljon, koska sen oletetaan maksavan tuplasti takaisin. Itse olen nähnyt kuitenkin, että tämä resursointi ja rahankäyttö kohdistetaan osin väärin. Omalta osaltani en omaa työkokemusta sosiaalialalta, joten näkemykseni ei varmastikaan täysin kohtaa sosiaalityön kanssa.
VastaaPoistaMitäs työhyvinvointi saakaan nykyisin vastaansa? Kiireisen työympäristön, jossa työkaverit kilpailevat toistensa kanssa näkyvyydestä. Ahkerimmat ja tulosta tekevät saavat arvostusta, jopa palkintoja (kuukauden työntekijä, eniten myynyt/ tuottanut jne.). Nämä palkinnot yritys yleensä laskee työhyvinvoinniksi. Osin tietämättään ja osin tietoisesti yritykset laittavat työntekijänsä kilpailemaan keskenään, olettaen sen tuovan parhaan tuloksen. Asetetaan erilaisia mittareita, joihin pitää päästä ollakseen keskiverto työntekijä, kuten tuottavuus ja määrät. Mittareilla pyritään osoittamaan myös yrityksen tilaa, eli jos tavoitteisiin ei päästä ollaan punaisella ja on syytä pelätä, ettei töitä jatkossa riittäisikään.
Usein jää huomioimatta yksilön omat vahvuudet ja voimavarat, olemme kuitenkin yksilöitä omine ominaisuuksineen ja ikineen. Itse uskoisin parhaan tuloksen syntyvän kokonaisuudessaan, mikäli työt suoritettaisiin puhaltamalla yhteen hiileen, jakaen työt yksilöiden mukaan, ottaen huomioon päivän vireystason ja yksilöiden vahvuudet. Tässä näen, että työhyvinvointiin käytetyt resurssit menevät hukkaan, koska luodaan itse turhan kiireinen ja stressaava ilmapiiri. ”Yhdessä enemmän” taisi olla viime vuoden yritysmessujen nimi tai teema, ajavatkohan samaa takaa kuin minä? En tiedä.
Työhyvinvointia käsittelevissä koulutuksissa tulee hyvin nopeasti esille se, että palkka ei lisää työhyvinvointia. Olen täysin samaa mieltä. Tosin työstä on saatava sellainen palkka, että sillä elää ilman suurempia mutkitteluja. Samaisissa koulutuksissa, työn jaksamisen kannalta tärkeäksi asiaksi nostetaan, että työllä täytyy olla merkitys, niin jaksaa tehdä omaa työtään. Jälleen samaa mieltä, mutta en kuitenkaan. Työn merkityksen verukkeella yritykset pyrkivät luomaan oman yrityksensä lopputuotteilla merkitystä työntekijöilleen. Itse taas näen, että merkitys työlle pitää löytää työn sisältä.
Menetkö töihisi sen takia, että haluat nähdä työkaverisi ja naureskella heidän kanssaan inspiroivassa työympäristössä, samalla nauttien työn jouhevasta kulkemisesta eteenpäin ilman, että liukuhihna tökkii. Vai menetkö töihisi sen takia, että saat lastata kuukauden ennätysmäärän huippu makkaraa syötäväksi ihmisille. Olen lähestulkoon varma, että jälkimmäisessä vaihtoehdossa uupuu työhönsä varmemmin.
Yrityksissä työhyvinvointia luodaan työhyvinvointi päälliköillä, rahallisilla ahkeruus palkinnoilla, kuntosaleilla, liikuntaseteleillä, virkistysilloilla, onnellisuus seminaareilla ja erilaisilla koulutuksilla. Nämä kaikki ovat erittäin tärkeitä elementtejä. Näkisin kuitenkin suuremmat vaikutukset, mikäli keskityttäisiin resursoimaan työntekijöiden väliseen ilmapiiriin, viihtyisään työympäristöön ja sujuvaan työhön.
Olen kiitollinen blogistanne, koska käsittelette niin laajasti työhyvinvointia. Tällaista keskustelua tarvitaan, jotta puheet alkaisivat keskittyä siihen, MIKSI töissä uuvutaan.
-Kivenkääntäjä
Kiitos kommentistasi! Työhyvinvointi ja työuupumuksen välttäminen ovat sellaisia asioita, joihin työpaikoilla todella pitäisi resursoida järkevämmin. Olen ihan samaa mieltä, että työpaikoilla pitäisi panostaa enemmän työyhteisön ilmapiiriin ja työnteon sujuvuuteen. Hyvä työilmapiiti tekee keskinkertaisestakin työstä mukavaa.
PoistaAjankohtainen aihe Suomessa, jossa tällä hetkellä pidennetään työunteja ja lasketaan YT-neuvotteluiden kautta henkilöstön määrää. Käsittämätön yhtälö sanoisin. Moni suomalainen työssäkvijä tekee tälläkin hetkellä yksinään jopa kolmen ihmisen työt. Omassa läipiirissäni olen saanut todistaa valitettavasti tätä ilmiötä.
VastaaPoistaIhmiset eivät ole robotteja, avikka nykymenolla sitä voisi luulla oletettavan. Alasta riippummatta työntekijät ovat kovien paineiden alla, kun meininki on tulos tai ulos. Ei varmasti ole kovinkaan kaukana, kun saadaan piikki tilastoihin työuupumuksesta kärsivien kohdalle. Siksi tämä on tärkeä aihe, jota täytyisi nyt nousta barrikadeille huutamaan. Työuupumuksella on kauaskantoiset seuraukset niin henkisesti kuin fyysisesti, harmillista ettei tätä uhkaaa tunnuta otettava vielä niin tosissaan esimiestasolla..
-HL / Heise