Kilpailukykysopimus- Työhyvinvointi vaakalaudalla?

Viime vuonna sinetöity kilpailukykysopimus on ollut paljon esillä. Kilpailukykysopimuksen tavoitteena on pääsääntöisesti parantaa suomalaisen työn ja yritysten kilpailukykyä, sekä lisätä talouskasvua ja tuloveroja. Sopimuksen päämääränä on myös lisätä työpaikkoja, sekä tukea julkisen talouden sopeuttamista. Näiden lisäksi pyritään myös edistämään sopimista työ- ja virkaehtosopimusten kautta. Sopimus ei vaikuta kaikkiin työntekijöihin, vaan koskee enimmäkseen julkisen sektorin työpaikkoja.

Kilpailukykysopimus on herättänyt paljon ristiriitaisia mielipiteitä ihmisten keskuudessa. Eniten keskustelua on kuitenkin herättänyt palkansaajiin kohdistuvat muutokset. Ensinäkin kilpailukykysopimuksen myötä työntekijöiden sosiaalivakuutusmaksut kasvavat eli työntekijät tulevat maksamaan enemmän työeläkemaksuja sekä työttömyysvakuutusmaksuja. Työnantajat taas pääsevät helpommalla ja maksavat näistä vähemmän. Sopimuksen mukana myös työntekijöiden työtunnit pidentyvät 24 tunnilla ja lomarahat pienentyvät. Sopimus sisältää leikkauksia myös aikuiskoulutuksessa.

Sopimuspaketti aiheutti suurta keskustelua jo ennen tämän virallista maaliin pääsyä. 3.3.2016 käydyssä kyselytunnissa moni eduskunnan jäsen näki sopimuksen huolestuttavana. Moni pelkäsi tämän aiheuttavan mm. eriarvoisuutta ja huonontavan pienipalkkaisten työntekijöiden asemaa. Esille nousi varsinkin leikkauksien kohdistuminen julkisen sektorin pienituloisiin ja naisvaltaisiin aloihin. Sopimuksen nähtiin hyödyttävän enemmän parempituloista väestöä, yrittäjiä ja yrityksiä. Moni eduskunnan jäsen totesikin ääneen, että sopimuksessa otetaan työntekijöiltä ja annetaan palkanmaksajille. Kilpailukykysopimuksen pelättiin kokonaisuudessaan vähentävän työntekijöiden hyvinvointia ja työssä jaksamista, sekä vaikuttavan negatiivisesti heidän toimeentuloonsa.

Sipilä ja Stubb pysyivät koko kyselytunnin ajan kilpailukykysopimuksen takana. Sipilä ja Stubb kommentoivat sopimuksen olevan iloinen uutinen. He totesivat, että sopimus lisää paljon työntekijöitä, sekä parantaa huomattavasti Suomen kilpailukykyä. Stubb mainitsi myös taloudellisen kasvun olevan tärkeä osa ihmisten hyvinvointia ja sen kasvua.

Myöhemmin, kilpailukykysopimuksen valmistuttua, nostettiin työntekijöiden hyvinvointi taas uudestaan pöydälle. Tälläkin kertaa huoli oli työntekijöiden jaksamisessa. Kyselytunnilla Li Anderson Vas kertoi lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin julkaisseen selvityksen, jonka mukaan 90% Suomen perus- ja lähihoitajista on huolissaan työn ja hoidon laadusta. Työntekijöistä 70% olivat jopa harkinneet alanvaihtoa. Yli puolet työntekijöistä taas eivät olleet enää varmoja olisivatko he kykeneviä työskentelemään kahden vuoden kuluttua oman terveytensä puolesta kyseisessä ammatissa.  Kysymyksiin vastanneet ministeri Mäntylä ja Rehula myönsivät ongelman laajuuden sekä työhyvinvoinnin tärkeyden, mutta konkreettista vastausta tilanteen korjaamiseen ei kuitenkaan saatu.

Itse en näe kilpailukykysopimusta ehkä parhaana vaihtoehtona. Siinä on hyviäkin puolia, kuten työpaikkojen lisääntyminen, mutta loppujen lopuksi näen sopimuksen liian raskaaksi siitä eniten kärsiville työntekijöille. Pahinta tässä on se, kuinka leikkaukset tuntuvat kohdistuvan taas pienituloisiin naisiin. Sopimus näyttää myös hyvin talouskeskeiseltä, ja tuntuu unohtavan itse työntekijän. On myös muistettava, että Suomen kilpailukyvyn kasvulla ei ole aina välttämättä vaikutusta väestön hyvinvoinnin kasvuun. 

Lähteet: https://www.pam.fi/wiki/kilpailukykysopimus.html

Kyselytunti&pöytäkirja: http://areena.yle.fi/1-3068795?autoplay=true https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Documents/PTK_70+2016+2.2.pdf